My Story, osa 1

Kirjottelen tähän postaukseen pienen tiivistelmän musta itsestäni.  Toi sivukuvaus on kuitenki aika minimaalinen eikä kerro musta juuri mitään 8)

Olen siis reilu parikymppinen poika (tai mies) Suomessa paikassa X.  Opiskelen mielenkiintoista alaa, mistä ois tarkotus valmistua sitten joskus.  Niinku kaikille tänne blogin eksyjille on käynyt varmaan selväksi niin olen homo.... tai ehkä bi.... mutten ainakaa hetero.  

Mun homoudesta ei mun itseni lisäksi tiedä ketään virallisesti, mutta jos olen yhtään realisti niin olen 99% varma, että mun kaverit kyllä on aavistanu asian jo kauan sitten.  Porukat ja muu perhekin saattaa tätä asiaa arvailla.

Kuva: weheart

Koska minusta tuli homo?

Sinänsä hyvä kysymys, mutten oikein osaa täysin tyhjentävästi siihen edes vastata.  Mulle itelle ei todellakaan ollut selvää nuorempana se, että olen homo.  Tämä asia kyllä alkoi mietityttää heti murrosiän alussa, mutta suljin ne ajatukset pois aika äkkiä.  Pitkään myös ajattelin sitä vaan vaiheena "kyllä ne ajatukset vielä häviää".  No ehkä nyt ymmärrän, että tuo ajattelu oli tyhmää, mutta asian kieltäminen auttoi silloin.  

Ratkasevaa oli ehkä yläasteen loppupuoli, jolloin mun kaveripiirissä alko pyörimään enemmän ja enemmän tyttöjä.  Niitten kanssa oli vaan paljon helpompi ystävystyä, kuin poikien.  Uskallan väittää, ettei sillon musta olisi voinut sanoa "homo vai hetero", mutta ensimmäisen suuntaan oltiin menossa.  

Lukiossa ystävystyin jälleen enemmän tyttöjen kanssa ja nämä henkilöt on edelleen mun parhaita ystäviä. Tuun toki myös jätkien kanssa toimeen, mutten pidemmän päälle heihin en ole pystynyt ystävystymään...

Lukiossa aloin kuulla selän takana jo pohdintoja mun homoudesta, muttei se asia ollut sillon selvää vielä kenellekään, ainakaan lukion alussa.  Itse toki aloin sillon jo ymmärtämään faktat vaikken niitä täysin hyväksynytkään.  

Lukion jälkeen oma identiteetti kuitenkin alkoi vahvistumaan ja se "oma itsensä" kaivoi tiensä esiin.  Ei minua vieläkään välttämättä tunnista homoksi, enkä ole missään nimessä tv:stä tuttu stereotyyppinen homo.  Pidempään minut tunteneet kuitenkin varmaan epäilevät asiaa.  

Ajatus mikä saattaa monista kuullostaa hirveältä oli myös kulissin ylläpitäminen eli kaapissa pysyminen.  Nykyään en enää ajattele näin, mutta tämä oli täysin realistinen ajatus mulle vielä pari vuotta sitten.  Mitä jos en vaan avaakkaan sitä ovea koskaan...  

Uskallan lyödä päästäni vetoa, että Suomessakin asuu paljon kaappihomoja, jotka ei vaan koskaan uskaltanut astua esiin.  Ei tarvitse mennä kun netin seuranhakuilmotuksiin niin ne ovat täynnä kaapissa olevia ukkomiehiä.

Ehkä siis olen aina tiennyt olevani homo, mutten halunnut myöntää sitä itselleni.  Nykyään tiedostan kyllä asian täysin, mutten ole vielä valmis huutamaan sitä muulle maailmalle.  Lähitulevaisuudessa tämäkin päivä on kyllä edessä.  Sitä odotellessa............

Kuva: weheart

Jatkan tätä tarinointia itsestäni tässä joku päivä taas.  Tästä tuleekin nyt sit tällänen part 1, 2, 3.... tyylinen postaus vaikkei tarkotus ollut =D

Kuva: weheart